Hakemuksen lähettäminen: Huomaa minut! (signalointi-peli työnhakijan näkökulmasta)

Edellisessä kirjoituksessani annoin esimakua signaloinnista siinä vaiheessa, kun henkilö lähettää hakemuksen työpaikkaan. Käykäämme tarkemmin käsiksi signalointiin peliteorian ja rekrytoinnin valossa.

Etenkin uran alkuvaiheessa olevien henkilöiden rekrytoinneissa ollaan usein sellaisessa tilanteessa, että yksittäiseen paikkaan tulee paljon hakemuksia. Otetaan vaikka tilanne, jossa hieno kansainvälinen konsulttiyritys on palkkaamassa junior-tasoiseen tehtävään uuden henkilön. ”Haluamme Sinut näköalapaikalle kasvamaan suuriin saappaisiin!” Tulevaisuuden toivoja on kysymättäkin viljalti oven takana halukkaina saamaan juuri kyseisen paikan. Näillä nuorilla luonnollisestikaan ei ole työkokemusta kyseiseen tehtävään, joten heidän on järkevää osoittaa osaamistaan ja toimeliaisuuttaan vaikkapa koulutodistuksella. Siitä saattaa saada käsitystä kyvykkyydestä. Tästä esimerkkinä Michael Spencen artikkeli ”Job Market Signaling” (1973):

Peliteoriassa tapana on luoda alkuasetelma ja sitten toimintapa, kuinka "peli" etenee. Asetelma tässä menee seuraavasti.

• Signaalin lähettäjä on työntekijä ja vastaanottaja työnantaja.
• Työntekijöitä voi olla kahta eri tyyppiä: Korkean tuottavuuden (todennäköisyydellä p) ja Matalan tuottavuuden (todennäköisyydellä 1-p). Ennen työmarkkinoille menoa on mahdollista mennä kouluun. Kukin tyyppi voi valita oman koulutustasonsa, mutta sillä on hintansa, joka on Korkean tuottavuuden tekijälle pienempi kuin Matalan tuottavuuden työntekijälle.
• Työnantaja päättää, kuinka paljon maksaa palkkaa, mutta Työnantaja ei tiedä, kenelle kannattaa maksaa ja mitä. Tavoitteena olisi, että palkkaa maksetaan tuottavuuden mukaisesti Korkean tuottavuuden tekijälle enemmän kuin Matalan tuottavuuden tekijälle. Työnantaja ei kuitenkaan tiedä näistä henkilöistä muuta kuin koulutustason.

Tässä siis koulutustaso toimii signaalina työntekijän tuottavuudesta. Johtopäätöksenä paperissa on se, että vain Korkean tuottavuuden tyypit valitsevat korkean koulutuksen, sillä heille on eri palkkatasojen tilanteessa (ja kasvaneiden todennäköisyyksien myötä) kannattavampaa hankkia koulutusta, koska heille se on myös edullisempaa.

Eli toisin sanoen, vaikka lähtökohtainen osaaminen ko. uuteen työhön sekä koulutuksen saaneella että vähemmän saaneella ovat täsmälleen samat, niin tämän pelin perusteella on järkevää maksaa korkeammin koulutetulle korkeampaa palkkaa!

Edellisessä blogissani käsittelin nopeasti tilannetta, jossa kokematon työntekijä esittää tolkuttoman kovan palkkapyynnön suhteessa kokeneeseen työntekijään. Siinä missä kokeneen työntekijän palkkapyyntö on todennäköisesti linjassa hänen tuottavuutensa kanssa (ja sitä kautta työnantajan saaman hyödyn kanssa), kokematon pelaakin signalointipeliä, jonka perimmäinen tarkoitus ei olekaan saada korkeaa palkkaa vaan kertoa työnantajalle, minkälainen tyyppi on kyseessä.

Älkää siis hyvät työnantajat seuraavalla kerralla hermostuko kovia pyytävälle työnhakijalle, sillä hänen motiivinsa voivat olla hyvinkin vilpittömät!

Spence, A. M. (1973). "Job Market Signaling". Quarterly Journal of Economics. 87 (3): 355–374. doi:10.2307/1882010. JSTOR 1882010.